Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme ja Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste

Ihanaa kansainvälistä naistenpäivää!


Minulla oli alunperin suunnitelmissa tarttua omasta hyllystäni löytyvään klassikoiden klassikkoon eli Emily Brontën Humisevaan harjuun, mutta päädyin kuitenkin lukemaan goottikirjallisuuden klassikoihin lukeutuvan Shirley Jacksonin pienoisromaanin Linna on aina ollut kotimme.

Tarkoitukseni ei tietenkään ole lopettaa naisten kirjoittamien klassikoiden lukemista tämän kirjan jälkeen, joten aion vielä myöhemmin tarttua siihen Humisevaan harjuun ja muihin naisten kirjoittamiin klassikkoteoksiin. Kaiken lisäksi Joka päivä on naistenpäivä -haaste jatkuu toiseen osaan ja nyt haasteaikaa on kokonainen vuosi, joten mukaan ehtii hyppäämään hyvin vielä tässäkin vaiheessa!


Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood. Olen kahdeksantoista vuotta vanha ja asun sisareni Constancen kanssa. Mietin toisinaan, että jos onni olisi vähänkin potkaissut, olisin syntynyt ihmissutena, sillä kummankin käteni etu- ja keskisormi ovat samanpituiset, mutta tähän minä nyt joudun tyytymään. En pidä peseytymisestä, koirista enkä metelistä. Pidän sisarestani Constancesta ja Englannin Richard Plantagenetistä ja Amanita phalloidesista, kavalakärpässienestä. Koko muu perheeni on kuollut.

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
Alkuteos: We Have Always Lived in the Castle (1962)
Suomentaja: Laura Vesanto
Kustantaja: Fabriikki Kustannus, 2018
Sivumäärä: 198
Oma arvioni: JJJJ

Shirley Jackson on yhdysvaltalaiskirjailija, josta en ennen viime vuotta  ollut valitettavasti edes tietoinen, vaikka hänen kauhutunnelmaisia teoksiaan kulttiklassikkoina voidaankin pitää. Novelleja Jackson kirjoitti yli 200 ja niistä tunnetuin on vuonna 1948 ilmestynyt The Lottery. Jacksonin vuonna 1959 ilmestyneestä kauhuromaanista The Haunting of Hill House on ilmestynyt useita elokuvasovituksia ja viimeisimpänä Netflixin tuottama sarja vuonna 2018. Lukemani Linna on aina ollut kotimme julkaistiin viime vuonna suomeksi Fabriikki Kustannuksen toimesta. Mahtavaa, sillä tätä kautta kirjailija nousi minunkin tietoisuuteeni! 

Linna on aina ollut kotimme sijoittuu pieneen amerikkalaiskaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Blackwoodien sukukartanoon.  Kartanossa asuvat sisarukset Merricat ja Constance Blackwood sekä heidän pyörätuolissa istuva vanha setänsä Julian. Muu perhe on kuollut ja heidän kuolemiensa ympärillä näyttää olevan jokin epäselvä, mutta hiljalleen auki keriytyvä mysteeri.

Blackwoodien kotikartanon ulkopuolella on ahdasmielinen kyläyhteisö, joka ei näytä peittelevän vihaansa Blackwoodeja kohtaan. Constance ei poistu koskaan kartanon pihapiirin ulkopuolelle, Merricat hoitaa kauppa- ja kirjastoreissut kerran viikossa ja vaikka hän yrittää parhaansa mukaan vältellä kyläläisten kohtaamista reissuillaan, ei hän voi välttyä kuulemasta näiden ivailevia lauluja.

"Hei Merricat, kysyi Connie, voinko teetä sulle tuoda?
Voi ei, vastas Merricat, en myrkkyä tahdo juoda.
Kuule, Merricat, sanoi Connie, on aika mennä nukkumaan.
Syvälle, syvälle alle mullan hautumaan!"

Merricat rakentaa mielessään turvamuuria heidän kotinsa ja muun maailman välille. Hän hautaa esineitä maahan ja naulaa niitä puuhun, keksii mielessään turvasanoja kuten MELODIA ja nukkuu kissansa Jonaksen kanssa turvamajassaan. Hänen toimintansa vaikuttaa selkeästi nuoremman kuin 18-vuotiaan nuoren naisen käytökseltä. Siinä vaiheessa kun Constance yllättäen päästää heidän ovensa taakse saapuneen, edesmenneen isän kassakaapista kiinnostuneen, Charles-serkun sisään taloon, heidän huoneisiinsa ja heidän pöytänsä ääreen, Merricat joutuu toteamaan, että turvasanojen voima ei enää riitä.

Aloin lukea kirjaa yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa ja vaikka en silloin ensimmäisenä iltana päässyt vielä kovin pitkälle, kirjan erikoinen tunnelma hiipi uniini asti. Linna on aina ollut kotimme ei ole kauhukirja siinä mielessä, missä kauhukirjallisuutta nykyisin yleensä ajatellaan. Se on goottilaistyylinen mysteeri ja sen kauhuelementit tulevat nimenomaan erikoisen vinksahtaneesta tunnelmasta, joka vallitsee niin Merricatin kuolemanajatuksissa, Constancen ainaisessa ymmärtäväisyydessä Merricatin outoa käytöstä kohtaan kuin höpsähtäneen Jules-sedän tarinoinneissa. Kirjan tunnelmaa on vaikea kuvailla, sillä se ei ole suoranaisesti pelottava ja kamala, vaan hienovaraisella tavalla karmiva. 

Merricat toimii kirjan kertojana ja muut hahmot esitetään hänen ajatustensa kautta; he ovat ahneita, ankeita ja suorastaan kammottavia ihanaan Constance-sisareen verrattuna. Lukijan on vaikea ymmärtää kyläläisten käytöstä, mutta myös Merricatin oudon maailman sisään kietoutuva todellisuus on hämmentävä.

Sukutalon seinien sisällä elettävää eristäytynyttä arkea kuvaava ja hiljalleen yhä synkempiä ja outoon tunnelmaansa sopivia sävyjä saava teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hienoa, että näin upea klassikko saatiin suomeksi!

Linna on aina ollut kotimme muissa blogeissa: bookishteapartyHurja Hassu Lukija, Matkalla Mikä-Mikä-MaahanMitä luimme kerranOksan hyllyltä

Helmet-haaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu

Kommentit

back to top