Tove Jansson: Bulevardi


Bulevardi syntyi taatusti Pariisissa. Eivätkä sen jälkeläiset koskaan vedä vertaa kantaäidilleen, joka lakkaamatta kasvaa ja säkenöi, kruunaa öiset fasadinsa leiskuvien valomainosten tiaralla ja asfalttinsa autojen tiheällä lamppuvirralla.

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia
Toimittaja ja suomentaja: Sirke Happonen
Kustantaja: Tammi, 2017
Sivumäärä: 288

Kuten olen blogissani aiemminkin tuonut esille, Tove Jansson on lempikirjailijani. On ihan mahtavaa, että hänen tuotannostaan löytyy vielä julkaistavaksi kirjoituksia, jotka ovat jääneet pimentoon ja vain pienen lukijajoukon tietoisuuteen! Olen lukenut säästellen Janssonin novellituotantoa ja viime vuonna julkaistuun Bulevardiinkaan en tarttunut heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetin kokoelmalle melkoisen suuret odotukset ja kirjaa lukiessani aluksi vähän pelästyin, kun en oitis varauksettomasti rakastunutkaan siihen.

Bulevardi ja muita kertomuksia on kokoelma Tove Janssonin novelleja ja esseitä, jotka ovat siis jollain tavoin jääneet unohduksiin tai joita ei ole aiemmin välttämättä edes julkaistu. Vain yksi kokoelman novelleista on aiemmin suomennettu ja se on Arkkitehti-lehdessä vuonna 1979 ilmestynyt Muumitalo, Muumilaakso. Kokoelman kirjoitukset on asetettu kronologiseen järjestykseen ja ensimmäinen niistä (nimikkonovelli Bulevardi) on vuodelta 1934 kun Tove Jansson oli nuori opiskelija. Viimeisin novelli Kerran puistossa on vuodelta 1995, jolloin hän oli 81-vuotias. Novellissa ikääntynyt taiteilija pähkäilee kirjoitusideoiden tyrehtymistä. Kokoelman novellien ja esseiden joukossa on Janssonin lehtiteksteilleen piirtämiä alkuperäiskuvituksia.

Bulevardissa ja monissa muissa teoksen alkupään novelleissa esiintyy nuoria omahyväisiä  taiteilijoita, kuljetaan Pariisin kaduilla ja istutaan sen ravintoloissa. Teksteistä välittyy paikoitellen  varsin hullaantunut kuva Pariisista, joka oli tunnetusti Janssonille tärkeä kaupunki. Hän opiskeli pariisilaisessa taidekoulussa 30-luvulla ja novellissa Quatz' arts hypätäänkin erään taidekoulun karnevaaliin ja sen värikkääseen ja vauhdikkaaseen tunnelmaan. Täysin toisenlainen tunnelma sen sijaan on esimerkiksi novellissa Klisee. Se on psykologinen kuvaus miehestä, joka kokee toisen henkilön olevan täysin itsensä kaltainen, aivan kuin heijastus.


San Zeno Maggiore, 1 tähti on yksi suosikkini kokoelman kirjoituksista. Se on hyvin kiinnostava ulkopuolisuutta käsittelevä novelli Veronaan matkustaneesta naisesta, joka kohtaa kaupungin kaduilla Jolanda-nimisen paikallisen naisen. Hyväntahtoisuuttaan nainen päätyy veronalaisen seuraksi kiertelemään kaupungin nähtävyyksiä ja kahviloita ja vielä suuntaa yöksi tämän kotiin. Italian maisemissa ollaan myös koomisessa Ei enää ikinä Caprille -novellissa, joka kuvaa turismin lieveilmiöitä. Vuokrataan huone... käsittelee vuokra-asunnon löytämisen vaikeutta ja edustaa Caprin tavoin Janssonin hilpeää ja humoristista tyyliä.

Kotimaan maisemiin ja meren äärelle vie Laiturielämää. Se on tilannekuvaus pellinkiläiseltä laiturilta, jossa saariston kesävieraat ja paikalliset asukkaat odottavat yhteysalusta. Saaret ja saaristo ovat Janssonin tuotannossa hyvin keskeisessä osassa ja niitä kuvaavat kirjoitukset ovat minulle, joka olen viettänyt kaikki lapsuudenkesäni saaressa, kaikkein puoleensavetävimpiä.

Kokoelmassa sivutaan myös muumien maailmaa. Arkkitehti-lehdessä julkaistu Muumitalo, Muumilaakso kommentoi laatikkomaista arkkitehtuuria, joka Janssonin mielestä aiheuttaa pahoinvointia ja masennusta ihmisissä. Välillä myös muumit ja ihmiset, tarkemmin sanottuna kulttuuriväkeen kuuluvat ihmiset, sekoittuvat. Krapulaa poteva hemuli, kampsut ja kulttuurisihteerinä työskentelevä homssu ovat ottaneet ihmisen muodon novellissa Epähemulimainen tarina.

Kokoelman toimittajan ja suomentajan Sirke Happosen jälkisanat avaavat novellien ja esseiden taustoja, mikä antaa syvyyttä kokoelmaan valituille kirjoituksille ja yhdistää ne Janssonin elämään ja muuhun tuotantoon. Happonen suosittelee Bulevardin kanssa samaan aikaan luettavaksi Kirjeitä Tove Janssonilta -teosta, joka avaa henkilökohtaisella tavalla vielä enemmän Tove Janssonin elämänvaiheita ja sisältää myös viittauksia tässä kokoelmassa julkaistuihin kirjoituksiin.

Alussa sanoin, etten pelästyksekseni rakastunut tähän kokoelmaan päätä pahkaa. Onneksi kokonaisuus kuitenkin muodostui hienoksi, se tuo hyvin esille Janssonin monitahoista tyyliä niin kirjoittajana kuin kuvittajana. Olen huomannut, että jotkut kokoelman novellit hiipivät aina silloin tällöin mieleeni (osasyynsä tähän on tosin varmasti ollut tällä keskeneräisellä bloggauksella...). Nyt muutaman kuukauden jälkeen haluaisin lukea kokoelman uudestaan, hieman toisenlaisella suhtautumisella siihen. Luulisin löytäväni siitä nyt uusia ulottuvuuksia, Tove Janssonin kyky käsitellä elämää ja ihmisyyttä on niin oivaltavaa ja ajatonta.


Bulevardi ja muita kirjoituksia muissa blogeissa: Hurja Hassu Lukija, Kirjaluotsi, Lukuisa, Pieni kirjasto

2 kommenttia:

Jassu / Hurja Hassu Lukija kirjoitti...

Vaikka tämä novellikokoelma ei nouse Janssonin parhaiden teosten joukkoon, se on kuitenkin mukava lisä kirjailijan laajassa tuotannossa:) Ottamasi kuva on muuten ihana!<3

Jenna kirjoitti...

Kiitos! :) Ja joo, oon samaa mieltä, ihanaa että ylipäätänsä sai tälläisen kokoelman vielä luettavaksi!