Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas



itke minulle taivas
tahdon kylpeä sinussa
kun valo valtaa kaiken

itke minulle taivas
jotta voin sukeltaa 
seinien kaatuessa

itke minulle taivas
jotta voin opetella uimaan
omin avuin
kun olet kanssani

itke minulle taivas
tai itke vaikka helvetti
kunhan pääsen perille

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Kuvitus: Hilla Semeri
Kustantaja: Otava, 2017
Sivumäärä: 62

Maiju Voutilainen on varmasti useimmille tuttu Youtuben puolelta Mansikkkana. Videoillaan (ja aiemmin kirjoittamassaan blogissa) Maiju on tuonut esille runojaan sekä ilmaissut toiveensa saada joskus julkaistuksi oman runokirjan. Viime vuonna tämä toive kävikin toteen, kun Otava julkaisi hänen ensimmäinen runoteoksensa Itke minulle taivas

Runokirja on sopivan pienikokoinen ja siinä on käsissä mukavilta tuntuvat pehmeät kannet (tosin kirjaston kirja on tietenkin päällystetty, joten alkuperäisiä kansia olen hypistellyt vain kaupassa). Pehmeäntuntuinen pintamateriaali tuo hienosti kontrastia muuten tummasävyiselle kannelle. Runojen tunnelman kanssa hyvin yhteen sointuvan kauniin kuvituksen on tehnyt Hilla Semeri. Pienen kokonsa ja sivumääränsä vuoksi kirja on todella nopealukuinen.


Maiju Voutilainen nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena hänen rohkeudestaan tuoda esille mielenterveysongelmia ja puhua niistä avoimesti. Runot käsittelevät myös hyvin läheisesti mielenterveyden ja sen horjumisen ympärille kuuluvia aiheita. Kirjan sivuilla liikutaan siinä synkkyydessä ja pahoinvoinnissa, joka myllertää ahdistuneessa mielessä, mutta onneksi runot tarjoavat myös valonpilkahduksia synkkien tunteiden keskelle. 

uskalla
olla
olematta
oikeassa
mutta
olla
oikeasti
olemassa

Yksi suosikeistani on kokoelman nimiruno itke minulle taivas, josta valitsin pätkän tämän arvion alkuunkin. Runoissa käsitellään hukassaoloa, hukkuvia avunpyyntöjä, inhoa omaa vartaloa kohtaan, toisen ihmisen kaipuuta ja sen myötä rakastumisen ja rakastamisen pelkoa ja uskallusta siihen. Monissa runoissa puhutellaan "sinua". Useat Voutilaisen runot kuvaavat hyvin suorasti ahdistusta, itseinhoa, vaikeaa kehosuhdetta ja kaikkia niitä myrskyjä, joita ahdistuksen tunteet aiheuttavat. Runoista pystyy aistimaan vahvan omakohtaisuuden ja niistä voi lukea nuoren ihmisen myllertäviä tunteita. Joissakin runoissa näkyi päiväkirjamaisuus omaan makuuni vähän liiaksikin, eivätkä ne tarjonneet itselleni uutta ajateltavaa, mutta osan runoista luin pohdiskellen heti uudestaan.

Itse en kuulu kirjan kohdeyleisöön, enkä siksi pysty kovin vahvasti samaistumaan kirjoittajan tuntemuksiin, mutta uskon, että nuorempana Itke minulle taivas olisi varmasti vakuuttanut minutkin paremmin. Eniten minua ilahduttaa se, että lyriikka nousee tällä tavoin esiin uusien nuorten runoilijoiden myötä. Toivottavasti moni nuori siis löytäisikin tämän kirjan kautta väylän runojen maailmaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Voutilaisen tekemisiä jatkossakin, toivon mukaan tämän esikoiskokoelman myötä hän jatkaisi oman kirjoittajaäänensä herättelyä vielä lisää.


Helmet lukuhaaste 2018: Kotimainen runokirja
Itke minulle taivas muissa blogeissa: bookishteapartyLukuisa, Tylypahkan Kirjasto 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti