Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista


Jos meduusaa katsoo tarpeeksi pitkään, se alkaa näyttää sykkivältä sydämeltä. Meduusa voi olla minkätyyppinen hyvänsä: verenpunainen Atolla välkkyvine hälytysvaloineen, röyhelöinen kukkahattua muistuttava meduusa tai lähestulkoon läpinäkyvä korvameduusa Aurelia aurita. Niiden liike muistuttaa pulssia: ne supistuvat nopeasti ja sitten avautuvat. Ne ovat kuin aavesydämiä, joista näkee suoraan läpi, suoraan johonkin toiseen maailmaan minne kaikki aikojen saatossa kadottamamme on piiloutunut.

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista
Alkuteos: The Thing About Jellyfish (2015)
Suomentaja: Marianna Kurtto
Kustantaja: Otava, 2017
Sivumäärä: 285

Ali Benjaminim Mitä sain tietää meduusoista kiinnitti huomioni alunperin kauniilla siniturkoosilla kannellaan ja viime vuoden lopulla nappasinkin sen kirjaston hyllystä mukaani luettavaksi. Olin lukenut kirjasta kehuvia arvioita Goodreadsista, mutta se onnistui silti yllättämään: ihastuin siihen aivan täysin! Tämä oli sellainen kirja, jota halusin vain alati lukea eteenpäin ja lopussa aloittaa heti uudestaan alusta.

Mitä sain tietää meduusoista kertoo Eugene Fieldin yläkoulun seitsemäsluokkalaisesta Suzy Swansonista, neiti käkkärästä, jolla on mahdottomat hiukset ja jota luokkatoverit pitävät pöpipöpinä. Suzy saa kesäloman lopussa kuulla, että hänen ystävänsä Franny on hukkunut lomamatkalla. Suzyn mielestä siinä ei ole mitään järkeä, se on mahdotonta, sillä Franny on loistava uimari. Kaiken lisäksi asiat ystävysten välillä olivat päättyneeyt tavalla, jolla niiden ei olisi kuulunut päättyä. Suzy ei ole ehtinyt pyytää ystävältään anteeksi typerää tekoaan. Suzy päätttää aloittaa epäpuhumisen, hän päättää olla täyttämättä maailmaa sanoilla, jos ei ole pakko. Sen seurauksena vanhemmat vievät hänet lääkärille, jolle hän voisi puhua. Siinäkään ei Suzyn mielestä ole mitään järkeä. Eräänä päivänä Suzyn koululuokka tekee syysretken akvaariotalolle, jossa Suzy livahtaa yksikseen katsomaan meduusanäyttelyä ja tutustuu irukandji-meduusoihin. Hän päättää tehdä meduusoista luonnontieteen tutkielman ja todistaa samalla jotain hyvin tärkeää.

Mietin olivatko luokkatoverini lähteneet takaisin Eugene Fieldin yläkoululle ilman minua.
Kävelin akvaariotalon pääosastolle ja katselin ympärilleni. Ei mennyt kauaa, kun katseeni jo erotti liukuvärjätyt t-paidat. Ne luikertelivat jättimäisen merivesialtaan liepeillä kuin parvi kirjavia, neonvärisiä kaloja.
He eivät olleet vaivautuneet edes käymään MEDUUSAT-näyttelyssä. He eivät tieneet mitään irukandjeista. He eivät koskaan edes ajattelisi koko asiaa.
Ja silloin ymmärsin: kukaan ei koskaan ajattelisi sitä. Ei kukaan muu kuin minä.

Kirjan rakenne on hyvin onnistunut. Sen rankana toimii 7. luokan luonnontieteiden opettajalta rouva Turtonilta tutkielmantekoon saadut ohjeet. Niiden pohjalta kirja on jaettu seitsemään osaan, joita ovat muun muassa taustatiedot, tutkimusmenetelmät ja tulokset. Luvuissa kuvataan Suzyn tavallisten arkipäivien kulumista: Tohtori Jorinan tapaamisia ja hänen tavoitteellista meduusoiden tutkimista ja meduusa-asiantuntijoiden etsimistä sekä esitelmään valmistautumista. Osa kirjan luvuista on kursiivilla kirjoitettuja takaumia, joissa Suzy pohtii muistoja ystävästään. Muisteluiden kautta seurataan Suzyn ja Frannyn ystävyyden kehittymistä aina uimakoulussa tapahtuneesta ensitapaamisesta lähtien. Aikoinaan tytöt lupasivat toisilleen pysyä ikuisesti ystävinä ja olla aina muuttumatta, mutta lopulta asiat eivät kuitenkaan ole muuttumattomia.

Mitä sain tietää meduusoista ei suinkaan ole täydellinen kirja, mutta se ansaitsi siitä huolimatta minulta täydet viisi tähteä. Se on kirja, joka herätti minussa kaikenlaisia tunteita ja jonka pohdintoihin introverttiydestä ja outoudesta pystyin samaistumaan hyvin paljon. Se on kirja, jonka mielelläni luen uudestaan ja jonka luultavasti hankin omaan kirjahyllyyni asti. Mitä sain tietää meduusoista on koskettava, puhutteleva, surullinen, mutta myös lohdullinen ja hauska. Se käsittelee surua, ystävyyttä ja syyllisyyden tunteita kauniisti, sortumatta sentimentaalisuuteen tai imelyyteen. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut nuortenkirja.


Muissa blogeissa: Pieni kirjasto jaYöpöydän kirjat

Ei kommentteja: