Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia


Vimmainen tuuli tunkeutui kauluksen alle ja viskeli jäisiä lumikiteitä, jotka sulivat kylminä pistoina lämpimälle iholle. Tuiskussa hytisevä tyttö nyhti huiviaan ylemmäs. Harmaa susiturkki lepäsi hänen harteillaan lumen painosta raskaana. Muuli rahjusti sinnikkäästi upottavassa hangessa, joka kasvatti koko ajan korkeuttaan. Villava talvikarva oli lumikiteiden paakkuunnuttama.
Tyttö antoi muulille hetkeksi löysät ohjat ja sulki väsymyksestä polttelevat silmänsä. Hän ei ollut nukkunut päiväkausiin, sillä pelkäsi seuraavaa heräämistä.
Olisiko hän silloin jo kadottanut kaiken?

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Sarja: Kaksosauringot #1
Kustantaja: Gummerus 2017
Sivumäärä: 532

Hän sanoi nimekseen Aleia on Erika Vikin esikoisteos ja samalla Kaksosauringot-trilogian ensimmäinen osa. Sarjan toinen osa Seleesian näkijä ilmestyi elokuussa. Se on ollut minulla jo hetken aikaa kirjastosta lainassa ja toivon mukaan ennättäisin nyt vuodenvaihteen jälkeen viimein tarttua siihen. Sen verran lupaavalta nimittäin vaikutti tämä avausosa!

Corildon Ma'Bathae on seleesi ja hän työskentelee Seuran maanmittauslaitoksen palveluksessa kartografina. Hänen tehtävänään on tarkkailla tuulia pohjoisen rannikoilla. Seleesien väestön keskuudessa on esiintynyt viime aikoina vakavia oireita, jotka vaikeuttavat mahdin kanavoimista. Huonot tuulet ovat alkaneet puhaltaa ja Corildon aistii tämän. Aleia sen sijaan on tyttö, joka keskellä sydäntalvea tuupertuu hankeen Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisella toimipisteellä - juuri siellä, missä Corildon työskentelee ja pitää majapaikkaansa. Aleia on unohtanut kuka on ja mistä tulee, mutta jostain syystä hän aistii poikkeamat mahdin virtauksessa, vaikka on ihminen eikä seleesi. Corildon uskoo Aleian altistuneen laittomalle magialle, minkä vuoksi heidän on pikimmiten lähdettävä Nordinian kuningaskunnasta kohti Seleesiaa.

Pidän suuresti Kaksosaurinkojen maailmasta, vaikka myönnän aluksi olleeni hieman skeptinen, kun kirjan takakannessa sen kuvaillaan olevan yhdistelmä steampunkia, villiä länttä ja luonnonläheistä magiaa. Vik on kuitenkin onnistunut luomaan hyvin kiinnostavan ja kiehtovan maailman höyryjunineen, amargundi-liskoineen ja hämyisine kapakoineen. Kokonaisuus hurmasi ainakin minut täysin! Vik tuo fantasiamaailmaansa runsaasti erilaisia elementtejä, esimerkiksi juuri kokonaan uudenlaisen lajin eli seleesit, joiden aistit ovat nopeammat ja tarkemmat kuin ihmisen aistit. Seleeseillä on myös uniaivojen säätelemä ylimääräinen aisti, jonka avulla on mahdollista kanavoida mahtia. Yleisestikin ottaen maailma, jossa on kaksi aurinkoa ja käytetään siis aurinkojenlaseja  tavallisten aurinkolasien sijaan, kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä seuraavissa osissa avataan alueiden (Dwyrin valtioiden ja Seleesian) ja niiden kansojen historiaa hivenen enemmän.

Kaksosaurinkojen maailmassa on fantasialle ominaiseen  tapaan monenlaisia poikkeavuuksia meidän maailmastamme, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että kerronta lähtisi liiaksi rönsyilemään tai karkailemaan. Toiminta, jännitys ja seesteiset kohdat vuorottelevat, kuitenkin niin että tunnelman tiheyden voi aistia seesteisyydenkin lävitse. Vik antaa tasaiseen tahtiin vihjeitä siitä, mitä pahaenteistä saattaa olla tapahtumassa ja onnistuu koukuttamaan lukijansa odottamaan myös sarjan jatko-osia. Muistinsa menettäneen Aleian taustoja on vasta hipaistu, ja Seleesien maailmakin on vielä täysin tuntematon, samoin kuin salaperäisyyteen ja vaikenemiseen verhoutuneen Corildonin menneisyys. Aleiassa päästään tosiaankin vasta matkan alkuun, vaikka siinä ehditäänkin käymään jo kokonainen monivaiheinen seikkailu läpi.


Helmet-lukuhaaste 2017: Fantasiakirja

Kommentit

back to top