Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi

Hyvää marraskuuta! Blogin halloween-teemaviikko jatkuu ja tänään on vuorossa Jari Järvelän dekkari Se ken tulee viimeiseksi, jonka luin lokakuun superlukumaraton-päivänä. Tällä viikolla on luvassa vielä lyhyet arviot kahdesta Halloween-haasteeseen lukemastani sarjakuvaromaanista sekä haasteen koonti, jonka yhteydessä pohdin samalla vähän myös loppuvuoden lukusuunnitelmia.


He silmäilivät toisiaan yli rätisevän nuotion. Siihen oli kerätty lähistöltä löytyneitä risuja, ne paloivat nopeasti, paukahdellen kuin ohuita luita olisi raksahdellut poikki. Heitä oli kymmenen. Viisi naista ja viisi miestä. He olivat matkustaneet koko päivän junassa, joka oli kallistellut kapeilla raiteilla, kaarteessa vaunujen puuseinät natisivat ja matkustajien päät raapivat hattuhyllyjen naruverkkoa. Iltahämärässä he olivat jääneet pois pienellä seisakkeella, josta bussi oli kuljettanut heidät mutkittelevaa tietä ylös pienen kylän laitamille. Kylä oli Calenzana. Nyt he istuivat keskellä pientä hiekkakenttää, kentän laidalla oli kymmenen samanlaista yhden hengen telttaa, jotkin teltoista enemmän vinossa kuin toiset.

Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi
Kustantaja: Tammi (2017)
Sivumäärä: 270

Lähtöasetelmaltaan Se ken tulee viimeiseksi kiinnosti minua suuresti. Viisi miestä ja viisi naista ovat saapuneet Korsikalle, herra Pohjoiseksi -nimetyn peliyhtiömiljonäärin järjestämään kilpailuun. Tarkoituksena on taivaltaa hyvin haastava GR20-vaellusreitti kokonaisuudessaan, kuten herra Pohjoinenkin on tehnyt. Keskimäärin vain yksi kymmenestä vaeltajasta pääsee reitin loppuun asti. Ryhmän jäseniä odottaisi vaelluksen lopussa palkinto: miljoona euroa, jonka he saisivat jakaa maaliin asti päässeiden kilpailijoiden kesken. Edellytyksenä on, että he suorittavat reitin annetussa määräajassa (13 päivää) ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Sääntönä on muun muassa se, että jokaisen osallistujan on vuorollaan kannettava mukanaan kenttäradiota, johon saattaa milloin vain tulla viestejä, joihin kilpailijoiden on vastattava.

Sanomattakin on selvää, että kilpailijoiden taivallus ei suju ongelmitta, vaan matkan edetessä alkaa sattua outoja tapaturmia ja onnettomuuksia, joiden johdosta kymmenen hengen joukko pienenee yksi kerrallaan... Korsikan vaellusreitti kulkee piikkipuskien läpi, ylös jyrkkiä vuorenrinteitä, kallioiden ja louhikoiden lomassa ja rosoisten harjanteiden lävitse. Mahtavat vaelluskuvaukset ja  tarinassa mainitut kylät, vuorenhuiput ja muut paikannimet saivat ainakin minut googlettelemaan, että millaisissa maisemissa Korsikalla oikein taivalletaankaan. Jopa pieni matkakuume saattoi herätä, vaikka minusta ei kyllä ikimaailmassa löydy rohkeutta ja taitoa lähteä tarpomaan Euroopan haastavinta vuorivaellusta. Toisaalta, olivathan kirjailija ja hänen poikansakin täysin amatöörivaeltajia lähtiessään itse taivaltamaan 180-kilometristä reittiä etappi etapilta läpi.

Jotkut kirjan tapahtumista tuntuvat ehkä vähän kiirehdityiltä ja toisinaan mietin, että toimisivatko ihmiset todellisuudessa muka niin kuin kirjan henkilöt toimivat. Tälläisiä ei ehkä liikaa kannattaisi viihteellisen kirjan tai esimerkiksi elokuvan parissa miettiä, mutta välillä sellaiset seikat häiritsevät. Jos vertaan kirjaa juuri ennen lukemaani Risteilyyn, ei henkilöhahmoihin syntynyt samantyylistä kiintymystä. Mietin aluksi, olisiko lisäsivut auttaneet tähän, sillä Risteilyssä on yli 500 sivua ja Se ken tulee viimeiseksi on alle 300-sivuinen. Tarinan edetessä kilpailijoihin tutustutaan hieman paremmin. Heidän taustojaan avataan enemmän, samoin kuin heidän motiivejaan osallistua miljoonajahtiin ja heidän mahdollisia suunnitelmiaan voiton varalle. Lukijan mielessä pyörii vähän väliä, että kuka näistä jäljellä olevista kisaajista voisi olla murhaaja ja vähän väliä ehdokas myös vaihtuu. Ajattelin lukiessani silti, että tässä kirjassa ei ole kyse yksittäisistä henkilöhahmoista, vaikka joukkoon varsin kiintoisia ja mieleenjääviä persoonia mahtuukin, vaan enemmänkin GR20:sta ja herra Pohjoisen "luusereiksi" nimeämilleen henkilöille asettamasta miljoonajahdista.

Loppuratkaisu ei ollut mielestäni erityisen yllättävä, mutta ei toisaalta erityisen häiritseväkään. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että vaikkei Se ken tulee viimeiseksi herätä minussa kovin syvällisiä ajatuksia, se on viihdyttävä dekkari, jonka luin mielelläni osana lukumaratonia ja Halloween-haastetta.


Helmet-lukuhaaste 2017: Kirjassa liikutaan luonnossa

Ei kommentteja: