Elina Pitkäkangas: Kajo


Historia oli toistamassa itseään. Lähetin viidennen viestin veljelleni välittämättä siitä, kuinka epätoivoiselta yksipuoleinen viestiketju kännykän ruudulla näytti. Kysymykset olivat alkaneet kiertää kehää. Sanat olivat vähentyneet, mutta sisältö pysyi kaikissa samana: Missä olet? Olin luvannut itselleni, että pitäisin ohjat käsissä. Etten jättäisi mitään sattuman varaan, en tämän asian suhteen.


Elina Pitkäkangas: Kajo
Kustantaja: Myllylahti (2017)
Sivumäärä: 343

Vuosi sitten seikkailin kirjamessuhälinässä Myllylahden osastolla ja pyörittelin käsissäni varsin mukavassa messutarjouksessa ollutta Elina Pitkäkankaan Kuuraa. Päädyin ostamaan kirjan kotiinviemisiksi, vaikka hieman jännitinkin mahtaisiko käsissäni olla jokin turhankin paljon Houkutuksesta inspiroitunut nuortenkirja. Onneksi ei ollut! Vaikka Kuura ei aivan sataprosenttisesti ihastuttanutkaan minua, sai pararomanttinen ihmissusitarina kuitenkin suuresti kiinnostumaan myös tarinan jatkosta. Tämä trilogian toinen osa, Kajo, julkaistiin tänä keväänä ja viimeisen osan eli Ruskan on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan tapahtumat päätösosassa tulevat kulkemaan! Erikoismaininta muuten Karin Niemelle kirjojen kansitaiteesta; sekä Kajossa että Kuurassa on upeat kansikuvat.

Kuuran tapaan myös Kajossa kertojahenkilöinä toimivat vuorotellen ystävykset Inka ja Aaron. Kuuran järkyttävistä lopputapahtumista on kulunut muutama kuukausi ja Kajon alkuasetelmassa Kuurankeron pikkukaupungista on siirrytty kaupungin muurien ulkopuolelle. Aaron pakenee hukkatyttöystävänsä Matleenan kanssa Jahtia kohti Pohjois-Suomen metsiä ja osuu matkallaan yllättäen yhteen varsin jännittävien uusien tuttavuuksien kanssa, jotka ovat olleet myöskin heidän jäljillään. Inka ja Dukekaan eivät enää ole millään tavoin turvassa Kuurankerossa, sillä Jahdin hukkavalvonta on tiukentunut keväisten tapahtumien jälkeen entisestään. Kaiken kukkuraksi Inka ajautuukin todelliseen pulaan ja joutuu kohtaamaan Jahdin toimintatavat aivan lähietäisyydeltä.

Kuura oli oiva aloitus urbaanille ihmissusisarjalle, mutta Kajo vie tarinan vielä hukan loikan tai kuonon mitan pidemmälle. Tämä trilogian kakkososa on kaikinpuolin sujuvasti kirjoitettu teos, jonka kerronta on verkkaisen alun jälkeen hyvin vetävää. Juonessa edetään kahden eri tapahtumapaikan välillä ja tarinankuljetus on vauhdikasta. Pidän siitä, mihin suuntaan erityisesti Inkan hahmo kehittyy tässä kakkososassa. Juonenkäänteissä on sopivan verran yllätyksellisyyttä ja jännitys tiivistyy tarinan edetessä, kun tapahtumat saavat hyvin synkeitä ja armottomiakin piirteitä. Lukijan mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, ja onkin todella ilo lukea näin hyvin iskevää ja purevaa kotimaista nuortenkirjallisuutta! Kuura on juuri sellainen kirjasarja, josta varmasti olisin nuorena koululaisena ollut superinnoissani - olenhan sitä nyt näin vuosia vanhempanakin.


Helmet-lukuhaaste: Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti