Anne Leinonen: Metsän äiti


Mänty kasvoi keskellä metsää, mutta muut puut olivat jättäneet sen ympärille kunnioittavan aukon, johon yksikään oksa ei kurottanut. Tai kenties kyse ei ollut hienotunteisuudesta, vaan mäntyvanhus oli myrkyttänyt juurillaan maaperän niin, etteivät muiden puiden vesat voineet kiinnittyä sen alueelle.

Anne Leinonen: Metsän äiti
Kustantaja: Atena (2017)
Sivumäärä: 208

Jälleen kerran todella hienot kannet! Eikä ainoastaan kannet, sillä Metsän äiti on varsin onnistunutta kotimaista reaalifantasiaa ja kauhukirjallisuutta noin muutenkin. Kirjailija itse määrittelee teoksensa paranormaaliksi dekkariksi. Kannen vihreästä värityksestä on helppo päätellä, että nyt liikutaan metsämaisemissa, mäntyjen keskellä, kadonneilla sammalpoluilla ja vetistävillä soilla. Mikäs sen mahtavampi miljöö kotimaiselle kauhutarinalle. Kauhu kiinnostaa minua genrenä melko paljon, mutta olen huomannut, että kotimaista kauhukirjallisuutta on aika vähän saatavilla, mikä on todella harmillista.

Metsän äidissä ollaan Kevätlahdella, Vihainperässä. Riina on saapunut syrjäiselle kotiseudulleen tutkimaan ja tallentamaan vanhaa perinnetietoa kotiseutuyhdistyksen nimissä. Hänen tehtävänään on haastatella paikallisia ja valokuvata alueella sijaitsevia kellareita, kierrellä siis kameran ja nauhurin kanssa ympäri pitäjää. Riinan juuret ovat Vihainperän kylässä, mutta hänen paluuseen ei kuitenkaan suhtauduta suurella innolla, vaan hänet halutaan luokitella ulkopuoliseksi. Kylän menneisyyden synkeät tapahtumat tuntuvat myös nousevan pintaan, vaikka niitäkin näyttää peittävän jonkinlainen vaikenemisen tiheikkö. Vuosia sitten suolla surmattu tyttö, Riinan valvepainajaisissa mökkiinsä palava mies ja naapurin kellarista löytyvä kuollut mies. Mistä Vihainperä vaikenee, mitä sen historia kätkee? Miten Riinan ja hänen psyykkisesti sairaan äitinsä ongelmallinen suhde kietoutuu tämän kaiken ympärille?

Luin Metsän äidin elokuun lukumaratonin aikana ja tämä olikin varsin hyvä maraton-kirja. Nopea- ja helppolukuinen, mutta ei kuitenkaan millään tavalla heppoinen kauhukirja. Tarina piti hyvin otteessaan ja jännitys tiivistyi hiljalleen sen edetessä, kuin astelisi syvemmälle ja syvemmälle synkeän metsän siimekseen. Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, joten suomalainen maalaispitäjä tuntui hyvin kotoisalta tapahtumapaikalta, mikä toi myös lisää uskottavuutta tarinaan. Kertomuksen maailma tuntui tässä mielessä arkiselta ja helposti lähestyttävältä, mutta mystisyys vinksautti arkisuuden sopivassa määrin juuriltaan. Lukisin mielelläni lisää laadukasta kotimaista kauhua, ainakin Metsän äidin kaltainen spefi paranormaaleine elementteineen vetosi minuun varsin hyvin.


Helmet lukuhaaste 2017: Vuoden 2017 uutuuskirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti