Siri Pettersen: Odininlapsi


Thorrald astui sisään, mutta ovi ei tahtonut sulkeutua hänen takanaan. Lunta tuprutti sisään sen raoista nopeammin kuin hän pystyi potkimaan sitä ulos. Hän puristi nyyttiä sylissään ja heittäytyi ovea päin kuin härkä. Se auttoi, ja hän sai salvan paikoilleen. Kotona oltiin. Turvassa.

Siri Pettersen: Odininlapsi
Alkuteos: Odinsbarn (2013)
Suomentaja: Eeva-Liisa Nyqvist
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 612

Ostin Odininlapsen itselleni viime kesänä Tampereella järjestetystä Finnconista. Olin lukenut siitä jo silloin ylistäviä arvioita ja kirjan kansikuva oli napannut huomioni heti ensinäkemällä. Vielä kun kirjan pohjoisiin maisemiin sijoittuva fantasiamaailma vaikutti kiehtovalta, päätin ostaa trilogian ensimmäisen osan itselleni. Olen aiemmin vierastanut klassista fantasiakirjallisuutta, sillä olen ajatellut sen koostuvan pääasiassa haltioista, miekkataisteluista ja lohikäärmeistä, jotka eivät itseäni erityisemmin kiinnosta. Tahtoisin kuitenkin tutustua erilaisiin fantasiamaailmoihin, joten koin että Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogia voisi olla sopiva sarja tuttavuuden tekemiseen, mikäli ensimmäinen osa onnistuisi vetämään minut mukanaan.

Aloin lukea kirjaa jo vuosi sitten, mutta silloin fiilis lukemiseen ei ollut aivan sopiva ja kirja jäi kesken. Tänä kesänä sitten tuntui siltä, että haluan tarttua kirjaan uudestaan ja tällä kertaa luinkin 600-sivuisen opuksen melko nopeasti. Odininlapsi sijottuu skandinaavisiin maisemiin Yminmaalle ja kertoo 15-vuotiaasta hännättömästä Hirkasta, joka ei osaa syleillä.  Riitti, jossa vuosittain testataan nuorten kykyä syleillä maan Mahtia, on lähestymässä ja tällä kertaa olisi myös Hirkan vuoro osallistua. Koska Hirka saakin tietää olevansa jotain paljon pelätympää ja inhotumpaa kuin vain sudelle häntänsä menettänyt nuori tyttö, hän päättää lähteä pakomatkalle välttääkseen sekä Riitin että ne, jotka ovat hänen perässään. Hän on Hirka hännätön, odininlapsi ja mädänkantaja, ihminen, joka on saapunut Yminmaahan kivikehien kautta ja on vaaraksi kaikille yminmaalaisille. Kirjan alku etenee vähän hitaasti, mutta onnistuu kuitenkin herättämään mielenkiintoni tarinaa ja Yminmaan maailmaa kohtaan.

Kirjassa on yllättävän paljon kirjoitusvirheitä, mitkä haittasivat jonkin verran lukukokemuksesta nauttimista. Mietin myös lukiessani, että mikä minua joissakin kohtauksissa häiritsee. Määrittelin sen muistiinpanoissani "elokuvallisuudeksi", millä tarkoitan sitä, että pystyin näkemään kohtaukset mielessäni sellaisena, kuin ne jossakin keskinkertaisessa kliseisessä elokuvassa toteutettaisiin. Huomasin myös, että mielenkiintoani horjuttivat erilaiset valtataisteluihin sijoittuvat kohtaukset, joita en kokenut kovin kiinnostaviksi, sillä olisin mieluummin sukeltanut vain syvemmälle Hirkan tarinaan. Siinä mielessä koin Odininlapsen välillä heiluvan jonkinlaisella rajapinnalla sen suhteen, meneekö tyyli omaan makuuni liian "fantasiakirjamaiseksi". Onneksi ne kaikista perinteisimmät fantasiaelementit kuitenkin puuttuivat tästä kirjasta.

Minulle ei oikein missään vaiheessa iskenyt halua ahmia kirjaa eteenpäin, vaikka se kuitenkin jollain tavalla onnistui pitämään otteessaan ja voin sanoa pitäneeni siitä varsin paljon. Kirjan henkilöhahmot olivat minusta hyvin mielenkiintoisia, ja tahtoisin malttamattomasti kuulla lisää yhden jos toisenkin hahmon taustoista! Pidin myös siitä, että hahmoja ei tuotu tarinaan liikaa. Erilaisisille uskomuksille ja muinaisille tavoille pohjaava maailma, jossa parannetaan yrteillä ja kunnioitetaan pyhiä korppeja on onnistuttu rakentamaan kiehtovaksi. Karu pohjoinen ympäristö saa tietenkin myös erityiskiitosta minulta!
Joten kyllä, Odininlapsi onnistui vetämään minut ainakin sen verran mukaansa, että odotan mielenkiinnolla millaista jatkoa Hirkan tarina saa seuraavassa osassa, eli Mädässä!


Helmet-lukuhaaste 2017: Kirjablogissa kehuttu kirja

Kommentit

back to top