Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa


Lapsi sylissä nukkuu. Hän laskeutuu rinteen juurelle, ohittaa jyrkänteen halki kapeana virtana soljuvat purot, lapsen kädet kaulan ympärillä, otsa vasten solisluita. Otsa on kova, lapsi kevyt, ei vieläkään täysin palannut ennalleen.

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 388

Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa kiinnitti ilmestymisensä aikoihin ensimmäiseksi huomioni kauniilla kansikuvallaan. Kun tutkailin kirjan kuvausta tarkemmin ja selvisi, että se on nuoresta malariatutkijasta kertova esikoisromaani, lisäsin sen oitis lukulistalleni. Markkula on koulutukseltaan biologi ja odotin mielenkiinnolla, miten kirjailjan tieteellinen tausta mahtaisi näkyä teoksessa. Nyt viimein kirja sattui olemaan kirjaston hyllyssä saatavilla ja pääsin tarttumaan siihen.

Kaksi ihmistä minuutissa kertoo Alinasta, nuoresta tutkijasta, joka on menettänyt puolisonsa Astridin auto-onnettomuudessa. Jäljelle on jäänyt vain kaipaus ja ulkopuolisuus, kun onnettomuuden jälkeen pariskunnan pieni Salli-tytär on määrätty asumaan Astridin vanhempien luokse. Surun seurauksena Alina uppoutuu työhönsä laboratorioissa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kohtaa malariakonferenssissa Loten, saksalaisen lääkärin, joka houkuttelee Alinan mukaansa pohjois-Thaimaassa sijaitsevalle malariatutkimuksen klinikalle. Trooppisessa ilmastossa on kuumaa ja kosteaa, hyttysiä ja moskiittoverkkoja, vehreitä latvustoja ja yön pimeydessä hehkuvia silmiä. Siellä on myös falciparum, jonka seurauksena sairaus ja kuolema ovat läsnä koko ajan. Lääkeresistentille mutaatiolle yritetään löytää ratkaisuja.

Kirjassa liikutaan eri vuosien ja tapahtumapaikkojen välillä; Alinan ja Loten aikaisempia kokemuksia käydään muistojen kautta läpi. Liikutaan Saksassa, Suomessa ja sademetsän siimeksessä.Välillä on hieman vaikea pysyä mukana siinä, kenen näkökulmasta tarinaa milloinkin kerrotaan, mutta se lienee osaltaan tarkoitus. Tarinat kietoutuvat toisiinsa ja tapahtumapaikkojen väliset tuhansien kilometrien välimatkat sulautuvat pois. Kerronta ja kieli on kauniin soljuvaa. Haikeus ja surumielisyys on tarinassa läsnä, mutta samalla kuitenkin kauneus kulkee sen mukana koko ajan. Kirjan käsittelemät teemat, kuten sairaus, rakkaus ja kaipaus ovat suuria, tärkeitä ja kipeitäkin, mutta niitä käsitellään kiihkottomasti ja kokonaisuudesta jää ennen muuta suruisan lempeä vaikutelma.


Helmet-lukuhaaste 2017: Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Ei kommentteja: