Andy Weir: Yksin Marsissa


Lokimerkintä: Sol 6

Olen melkoisessa kusessa.
Tämä on harkittu mielipiteeni.
Kusessa.
Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.

Andy Weir: Yksin Marsissa
Alkuteos: The Martian (2011)
Suomentaja: Kaj Lipponen
Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 387

Tämän vuoden ensimmäinen lukemani kirja ja samalla ensimmäinen lukuhaasteeseen merkitsemäni kirja on Andy Weirin Yksin Marsissa. Nimensä mukaisesti kirja kertoo epäonnisen Mars-operaation seurauksena punaisen planeetan pinnalle yksin jäävästä astronautista, Mark Watneysta. Seuraavan Mars-lennon on määrä tapahtua vasta neljän vuoden kuluttua, joten Watneyn tehtävänä on keksiä, miten hänen on mahdollista saada ilmoitettua Maahan olevansa yhä hengissä tai miten hänen ylipäänsä olisi mahdollista selvitä siihen asti nääntymättä nälkään.

Harrastan aika ajoin pienimuotoista tähtitieteilyä, jonka seurauksena olen käynyt muutamilla tähtitiedettä käsittelevillä kursseilla. Keskustellessani asiasta tuttavieni kanssa olen saanut usein kuulla, miten avaruus ja sen käsittämättömän valtavat mittasuhteet tuntuvat pelottavilta. Ymmärrän hyvin tämän tunteen ja oma käsityskykynikin loppuu hyvin lyhyeen, kun pitäisi tutustua fyysikan kaavoihin, joihin tähtitiede suurelta osin pohjautuu. Tästä huolimatta koen avaruuden käsittämättömän laajuuden jollakin tapaa lohdullisena, ja tiedon siitä, että me kaikki todellakin olemme alkujamme vain tähtipölyä, hyvin rauhoittavana.  

Avaruuden lisäksi erilaiset selviytymistarinat ja esimerkiksi dystopiat kiinnostavat minua. On mielenkiintoista lukea millaisissa (vaikkakin kuvitteellisissa) tilanteissa ja maailmoissa ihmiset pystyvät selviytymään ja millaisia keinoja selviytymiseen muodostuu. Marsissa selviytyminen on todellista ääriolosuhteissa kamppailua, jollaisessa ei kovin moni muu kuin asiaansa hyvin koulutettu astronautti voisikaan pärjätä.

Mark Watneyn kirjoittamat lokimerkinnät sisältävät paljon teknistä selitystä, joka menee minulta melko lailla yli ymmärryksen. Aluksi vähän häiritsi, etten millään tajunnut, mitä ihmettä Watney milloinkin oikein on tekemässä. Lukiessa oppi kuitenkin nopeasti olemaan häiriintymättä tästä sen enempää ja erilaiset laitteiden korjaamisiin liittyvät tekniset asiat muodostuvatkin kirjan uskottavuutta lisääväksi selkärangaksi.

Mark Watney on astronautti ja botanisti, mutta myös erittäin huumorintajuinen ja hauska persoona, jonka vuoksi hänen lokimerkintojään on varsin viihdyttävää lukea. Muut kirjassa esiintyvät henkilöt jäävät melko yhdentekeviksi. Jonkin verran kirjassa on ennustettavuutta, joten lukija osaa siis jo etukäteen hieman arvailla, mitä tuleman pitää, vaikka tietysti paljon yllättäviäkin tilanteita mahtuu mukaan. Kirjan rakenne on hyvä: pääasiassa teos koostuu Mark Watneyn kirjoittamista lokimerkinnöistä, joiden lomassa kerrotaan välillä myös, mitä Maan päällä ja Ares 3:ssa samaan aikaan tapahtuu. Kokonaisuudessaan kirja on jännittävä ja erinomaisen hyvin otteessaan pitävä, sitä tekee mieli ahmia eteenpäin, jotta saa tietää, miten Mark selviää eteensä osuvista ongelmista ja vastoinkäymisistä, vai selviääkö ylipäätään.


Helmet-lukuhaaste 2017: Sankaritarina

Ei kommentteja: