Lukutavoitteita vuodelle 2018


Ensimmäinen viikko vuotta 2018 on melkein takana ja koska sain aiemmin tällä viikolla koottua viime vuoden lukutilastot ja merkittävimmät kirjat yhteen, on nyt aika kääntää katse tarkemmin tähän vuoteen ja uusiin lukusuunnitelmiin! 

Tavoitteeni ja toiveeni vuodelle 2018:

Luen vähintään 45 kirjaa. Luku taitaa olla korkein, minkä olen itselleni Goodreadsiin koskaan tavoitteeksi asettanut! Vähän toivon, että yltäisin pyöreään 50 kirjaan asti, mutta asetin tavoitteen kuitenkin hieman matalammalle.

Luen kirjoja jokaisesta maanosasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kiinnitän erityisesti huomiota etelä-amerikkalaiseen, afrikkalaiseen ja oseanialaiseen kirjallisuuteen, sillä niitä minun ei tullut viime vuonna luettua yhtään.


Osallistun jälleen kerran Helmet-lukuhaasteeseen. Viime vuoden lopulla ajattelin, että jättäisin haasteen tänä vuonna väliin, mutta kun uusi haastelista julkaistiin, en malttanut olla osallistumatta tälläkin kertaa. Toivoisin, että saisin tänä vuonna luettua enemmän kirjoja juuri Helmet-haasteen innoittamana. Moni kohta haasteessa vaikuttaa kyllä yllättävän haastavalta, joten katsotaan miten käy!

Luen paljon sarjakuvia ja olen mukana Sarjakuvahaasteessa. Haasteen emäntänä toimii Hurja Hassu Lukija ja haasteaikaa on marraskuun loppuun asti, eli 1.1.-30.11.2018. Viime vuonna luin yhteensä 14 sarjakuvakirjaa tai -romaania ja tänä vuonna yritän pistää ainakin yhden paremmaksi ja lukea 15 sarjakuvateosta.


Osallistun Hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Olen lukuisia kertoja katsellut omaa kirjahyllyäni ja vähän tuskaillut sinne kertyneiden lukemattomien kirjojen määrää, joten yksi ehdoton tavoite tälle vuodelle on lukea enemmän oman kirjahyllyn kirjoja. Tähän tavoitteeseen sopiikin hyvin Sivumennen-podcastin jo viime vuonna ideoima Hyllynlämmittäjä-haaste, jossa tarkoituksena on valita omasta kirjahyllystä 12 vielä lukemistaan odottavaa kirjaa ja lukea ne vuoden aikana. Omat valintani ovat seuraavat:

Kotimainen kaunokirjallisuus
Katja Kettu: Yöperhonen
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Laura Lindstedt: Oneiron
Heidi Köngäs: Hertta
Miika Nousiainen: Juurihoito
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ulkomainen kaunokirjallisuus
Emily Brontë: Humiseva harju
Jung Chang: Villijoutsenet - Kolmen kiinattaren tarina
Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
Robert Galbraith: Käen kutsu
Beth Lewis: Suden tie
Andri Snær Magnason: Lovestar

Vähän ihmetyttää, miten monet näistä edes ovat päätyneet hyllynlämmittäjiksi! Joukossa on muun muassa kaksi Finlandia-voittajaa sekä paljon blogeissakin kehutut Katja Ketun ja Tommi Kinnusen teokset. Ensimmäisen siirtokunnan olen jo aikoja sitten parikin kertaa aloittanut, mutta jättänyt kesken. Kolmas kerta sanokoot toden ja näyttäkööt, onko tosiaan aika laittaa kirja kiertoon, vai saisinko sen nyt viimein luettua. Humiseva harju on klassikko, jonka senkin haluaisin nyt viimein saada luetuksi. Lovestarin mieheni osti aikoinaan matkamuistoksi Islannista ja minunkin on pitänyt jo useasti tarttua siihen, mutta arastelen englanniksi lukemista. Siitä päästäänkin aasinsillalla seuraavaan haastekohtaan, joka koskee nimenomaan muilla kielillä lukemista.

Luen enemmän vieraskielisiä kirjoja. Tämä tarkoittaa minun kohdallani lähinnä englannin- tai ruotsinkielisiä teoksia (tai hyvin helppotajuisia saksankielisiä lastenkirjoja, haha). Jos saisin edes pari-kolme kirjaa luettua englanniksi, olisin tyytyväinen. Haluaisin lukea Muumi-kirjat alkuperäiskielellään, joten ehkäpä uskallan tarttua edes yhteen ruotsinkieliseen Muumi-kirjaan vielä tämän vuoden aikana!

Vähemmän somea, enemmän kirjoja. Tämä kohta tuskin kaipaa hirveästi selittelyä. Yksi suurimmista toiveistani ja tavotteistani on saada tänä vuonna vähennettyä turhaa ja päämäärätöntä kännykällä roikkumista. Toistuvan kännykään tarttumisen sijasta haluaisin mieluummin keskittää energiani mielekkäämpään tekemiseen, eli juuri lukemiseen tai vaikkapa bullet journalin kanssa askarteluun.

Näillä suunnitelmilla aloitan siis kirjavuoteni 2018! Tärkeintä on kuitenkin muistaa rento ote lukemisessa, en aio ottaa näistä tavoitteista stressiä itselleni. Aion ennen muuta lukea juuri sitä, mitä milläkin hetkellä mieli tekee. Tälläisten suunnitelmien teko on kuitenkin kovin hauskaa ja ne toimivat hyvänä innoittajana itselleni.
Katsotaan vuoden lopuksi, miten kävi ja kuinka monta kirjaa tuleekaan tuosta hyllynlämmittäjä-läjästä luettua ja jaksanko jatkaa tänäkin vuonna ahkeraa sarjakuvien lukemista.

P.S. Blogin ulkoasun kanssa on ollut yhtä ja toista ongelmaa ja äsken taas huomasin, ettei kommentointi toimi. Vaihdoin sen toistaiseksi siis ponnahdusikkuna-muotoon, joka näyttäisi toimivan. Yksi tavoite tälle vuodelle on siis myös saada blogin ulkoasu uuteen ja toivottavasti toimivampaan muotoon.

Miltä näytti kirjavuoteni 2017?

Pieni katsaus vielä vuoteen 2017 ja sen aikana lukemiini kirjoihin! 

Melko lailla vuosi sitten (tarkemmin sanottuna 7.1.2017) aloitin tämän blogin pitämisen, kun ensin olin sitä pitkät tovit pohtinut ja pari aiempaa yritelmääni menneinä vuosina hylännyt. Meni kuitenkin yli puoli vuotta ennen kuin lopulta laitoin blogin julkiseksi asti, joten vasta loppuvuonna aloin bloggailla hieman ahkerammin. Sen myötä aloin osallistua myös lukumaratoneihin ja muihin kirjahaasteisiin, mitkä osaltaan vaikuttivat myös vuoden jälkimmäisen puoliskon kirjavalintoihini. Syksyllä perustin blogille instagram-tilin, joka antoi vielä lisää intoa lukemiselle.

Vuoden aikana osallistuin myös Helmet-haasteeseen, mutta siinä menin yksinomaan sillä taktiikalla, että lisäsin vain lukemani kirjan sille sopivaan kohtaan, enkä valinnut luettavaa erityisesti juuri haastekohtien innoittamana. Vuoden viimeisimpiä kirjoja olikin sitten aika vaikea enää sovittaa mihinkään haastekohtaan, joten Helmet-haasteen kokonaissaldoksi tuli 34 täytettyä haastekohtaa.


Vuoden 2017 kirjat lukuina:

Viime vuoden aikana luin yhteensä 41 kirjaa. Eniten kirjoja luin elokuussa, yhteensä seitsemän kappaletta. Kaikista lukemistani kirjoista neljä oli e-kirjoja. Luin vain yhden englanninkielisen kirjan, kaikki muut kirjat luin suomeksi.

Naisten kirjoittamia kirjoja luin 24 kappaletta ja miesten 17 kappaletta. Kotimaisia kirjoja luin yhteensä 25 kappaletta, ruotsalaisia neljä, brittiläisiä kaksi, yhdysvaltalaisia neljä, kanadalaisia kolme ja norjalaisia, ranskalaisia ja japanilaisia kutakin yhden.

Näin ollen suurin enemmistö lukemistani kirjoista tuli Euroopasta (yhteensä 33 kappaletta), pohjois-amerikkalaisia oli seitsemän kappaletta ja aasialaisia yksi. Hieman järkytyin siitä, etten lukenut yhden yhtä afrikkalaista, aasialaista, oseanialaista tai etelä-amerikkalaista kirjaa!

Goodreadsissa antamieni arvosanojen keskiarvo on 3,6. Siitä päätellen luin siis viime vuonna kohtalaisen hyviä kirjoja! Kolmelle kirjalle annoin täydet viisi tähteä (näistä kaikista on vielä tulossa bloggaukset), 22 kirjaa sai neljä tähteä, 13 kirjaa kolme tähteä ja kolme kirjaa kaksi tähteä. Yksikään lukemani kirja ei ollut niin huono, että olisin antanut sille vain yhden tähden. Viime vuonna en myöskään tainnut jättää yhtään kirjaa kesken.

Vuosi 2017 oli varsin hyvä sarjakuvavuosi, sillä luin yhteensä 14 sarjakuvakirjaa. Perinteisiä romaaneja luin 13. Tietokirjoja luin viisi kappaletta, samoin kuin nuortenkirjoja. Lastenkirjoja, runokirjoja, novellikokoelmia ja näytelmiä luin kutakin yhden kappaleen.


Vuoden 2017 kirjapoiminnat:

Näihin poimintoihini en ole suoraan valinnut listauksissani parhaita tai huonoimpia arvosanoja saaneita kirjoja, vaan olen valikoinut kirjat täysin tämänhetkisten tuntemusteni perusteella ja miettien sitä, mitkä kirjat vuoden 2017 aikana olivat tavalla tai toisella olleet eniten mielessäni, aiheuttaneet keskusteluntarvetta, yllättäneet, innostaneet tai tuottaneet pettymyksen.

Vuoden mieleenpainuvimmat romaanit:
Margaret Atwood: Orjattaresi
Tove Jansson: Bulevardi

Pahimmat pettymykset:
Paula Hawkins: Nainen junassa
Takashi Hiraide: Kissavieras

Sarjakuvasuosikit:

Taidokkain tietokirja:

Kiinnostavin nuortenkirja:
Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista

Kutkuttavin fantasiakirja:
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia


Yhteenvetona:
Vuosi 2017 oli kaiken kaikkiaan varsin hyvä kirjavuosi. Olen tyytyväinen lukemieni kirjojen määrään ja iloinen siitä, että yhtään ihan hirveää pettymystä ei osunut kohdalleni. Mukavaa on myös se, että sarjakuvia tuli luettua kelpo määrä, se on ollut tavoitteenanikin. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että olen tämän blogin myötä saanut palautettua jonkinlaisen lukurytmin elämääni. Sellaisia monen viikon tai pitkien aikojen pahoja lukujumeja ei ole tänä vuonna ollut. Toivottavasti sellaisia ei ole luvassa tänä vuonnakaan.

Olen jo innolla hahmotellut mielessäni vuoden 2018 lukusuunnitelmia, joten niistä lisää vielä myöhemmin tällä viikolla!

Joulukuun superlukumaratonin kooste

Ihanaa ja toivon mukaan myös hyvin kirjaisaa uutta vuotta kaikille!
Tuntuupa hauskalta, kun uusi vuosi alkaa tänä vuonna maanantaista, kutkuttaa ainakin tälläisen pienen kalenterimaanikon sisintä. Nyt tammikuussa palailen vielä hetkeksi viime vuoden tunnelmiin muun muassa kirjavuosikoosteen ja muutamien rästiin jääneiden arvioiden merkeissä. Ensimmäisenä kuitenkin lyhyt kooste joulukuun päättäneestä viikon mittaisesta lukumaratonista. Päätin kirjoittaa tämän nyt erillisenä postauksena, ettei varsinainen maratonin seurantapostaus venähdä superpitkäksi.

Halusin huipentaa koko syksyn jatkuneen superlukumaratonin lempikirjailijani parissa, joten viikko kului minun osaltani siis eri tavoin Tove Janssoniin liittyvien kirjojen äärellä. Maratonille valitsemani kirjat olivat seuraavat:

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kertomuksia (288 sivua)
Boel Westin & Helen Svensson: Kirjeitä Tove Janssonilta (491 sivua, luin sivulle 89 asti)
Petter Karlsson & Bengt Wanselius: Muumimaailma ja todellisuus - Tove Janssonin elämä kuvina (246 sivua)
Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot 1 (95 sivua)
Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot 2 (84 sivua)
Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot 3 (105 sivua)


En asettanut maratonille mitään varsinaisia sivumäärätavoitteita, mutta toiveissani tietenkin oli, että saisin nämä kaikki kirjat luettua. No, ihan kaikkia en saanut kokonaan luetuksi, sillä joulukuun viimeiselle viikolle kertyi sen verran muutakin puuhaa ja menoa, että lopulta päädyin lukemaan lähinnä iltaisin noin parin tunnin ajan. Suunnittelin, että olisin pitänyt ainakin yhden kunnon maraton-päivän, mutta tällä kertaa se jäi välistä. Eipä se silti erityisemmin harmita, mukavasti sujui maratonviikko muutenkin. Ainoa kirja, mikä jäi kesken on Kirjeitä Tove Janssonilta. Sen parissa pääsen siis aloittamaan tämän vuoden lukemiseni, aika mukavaa sekin. :)

Eilen tekemäni viimeisen maratonpäivityksen jälkeen päädyin lukemaan vielä muutaman sivun Kirjeitä eteenpäin (muuten kokonaissivumäärä olisi jäänyt ärsyttävästi vain sivun päähän 900:sta). Maratonin kokonaissaldo on siis:

288 + 246 + 95 + 84 + 105 + 89 = 907 sivua.

Olin lopulta vähän yllättynytkin siitä, kuinka hyvin valitsemani kirjat tukivat toisiaan. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin Bulevardissa suositeltiin oheislukemiseksi Kirjeitä Tove Janssonilta, joka avaa läheisille suunnattujen kirjeiden välityksellä Toven henkilökohtaista elämää. Muumimaailma ja todellisuus taas antoi huikean hienon kuvallisen katsauksen Tove Janssonin elämänvaiheisiin aina lapsuudesta lähtien ja sarjakuvakirjoista pystyi poimimaan paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi Toven tekemiin matkoihin ja hänen välillä rohkeisiinkin mielipiteisiinsä.
Mainio päätös niin superlukumaraton-syksylle kuin koko kirjavuodelle 2017!

Suuri kiitos vielä Hogwarts Library -blogin Lotalle ja Carry on reading -blogin Hennalle superlukumaratonin järjestämisestä, oli hauskaa olla mukana!

Aiemmat maratonpostaukseni:

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia


Vimmainen tuuli tunkeutui kauluksen alle ja viskeli jäisiä lumikiteitä, jotka sulivat kylminä pistoina lämpimälle iholle. Tuiskussa hytisevä tyttö nyhti huiviaan ylemmäs. Harmaa susiturkki lepäsi hänen harteillaan lumen painosta raskaana. Muuli rahjusti sinnikkäästi upottavassa hangessa, joka kasvatti koko ajan korkeuttaan. Villava talvikarva oli lumikiteiden paakkuunnuttama.
Tyttö antoi muulille hetkeksi löysät ohjat ja sulki väsymyksestä polttelevat silmänsä. Hän ei ollut nukkunut päiväkausiin, sillä pelkäsi seuraavaa heräämistä.
Olisiko hän silloin jo kadottanut kaiken?

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Sarja: Kaksosauringot #1
Kustantaja: Gummerus 2017
Sivumäärä: 532

Hän sanoi nimekseen Aleia on Erika Vikin esikoisteos ja samalla Kaksosauringot-trilogian ensimmäinen osa. Sarjan toinen osa Seleesian näkijä ilmestyi elokuussa. Se on ollut minulla jo hetken aikaa kirjastosta lainassa ja toivon mukaan ennättäisin nyt vuodenvaihteen jälkeen viimein tarttua siihen. Sen verran lupaavalta nimittäin vaikutti tämä avausosa!

Corildon Ma'Bathae on seleesi ja hän työskentelee Seuran maanmittauslaitoksen palveluksessa kartografina. Hänen tehtävänään on tarkkailla tuulia pohjoisen rannikoilla. Seleesien väestön keskuudessa on esiintynyt viime aikoina vakavia oireita, jotka vaikeuttavat mahdin kanavoimista. Huonot tuulet ovat alkaneet puhaltaa ja Corildon aistii tämän. Aleia sen sijaan on tyttö, joka keskellä sydäntalvea tuupertuu hankeen Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisella toimipisteellä - juuri siellä, missä Corildon työskentelee ja pitää majapaikkaansa. Aleia on unohtanut kuka on ja mistä tulee, mutta jostain syystä hän aistii poikkeamat mahdin virtauksessa, vaikka on ihminen eikä seleesi. Corildon uskoo Aleian altistuneen laittomalle magialle, minkä vuoksi heidän on pikimmiten lähdettävä Nordinian kuningaskunnasta kohti Seleesiaa.

Pidän suuresti Kaksosaurinkojen maailmasta, vaikka myönnän aluksi olleeni hieman skeptinen, kun kirjan takakannessa sen kuvaillaan olevan yhdistelmä steampunkia, villiä länttä ja luonnonläheistä magiaa. Vik on kuitenkin onnistunut luomaan hyvin kiinnostavan ja kiehtovan maailman höyryjunineen, amargundi-liskoineen ja hämyisine kapakoineen. Kokonaisuus hurmasi ainakin minut täysin! Vik tuo fantasiamaailmaansa runsaasti erilaisia elementtejä, esimerkiksi juuri kokonaan uudenlaisen lajin eli seleesit, joiden aistit ovat nopeammat ja tarkemmat kuin ihmisen aistit. Seleeseillä on myös uniaivojen säätelemä ylimääräinen aisti, jonka avulla on mahdollista kanavoida mahtia. Yleisestikin ottaen maailma, jossa on kaksi aurinkoa ja käytetään siis aurinkojenlaseja  tavallisten aurinkolasien sijaan, kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä seuraavissa osissa avataan alueiden (Dwyrin valtioiden ja Seleesian) ja niiden kansojen historiaa hivenen enemmän.

Kaksosaurinkojen maailmassa on fantasialle ominaiseen  tapaan monenlaisia poikkeavuuksia meidän maailmastamme, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että kerronta lähtisi liiaksi rönsyilemään tai karkailemaan. Toiminta, jännitys ja seesteiset kohdat vuorottelevat, kuitenkin niin että tunnelman tiheyden voi aistia seesteisyydenkin lävitse. Vik antaa tasaiseen tahtiin vihjeitä siitä, mitä pahaenteistä saattaa olla tapahtumassa ja onnistuu koukuttamaan lukijansa odottamaan myös sarjan jatko-osia. Muistinsa menettäneen Aleian taustoja on vasta hipaistu, ja Seleesien maailmakin on vielä täysin tuntematon, samoin kuin salaperäisyyteen ja vaikenemiseen verhoutuneen Corildonin menneisyys. Aleiassa päästään tosiaankin vasta matkan alkuun, vaikka siinä ehditäänkin käymään jo kokonainen monivaiheinen seikkailu läpi.


Helmet-lukuhaaste 2017: Fantasiakirja

Superlukumaraton: joulukuu

Tänään alkoi vuoden viimeinen viikko ja samalla myös Lotan ja Hannan järjestämän superlukumaratonin huipennus, eli koko viikon mittainen lukumaraton. Maraton alkaa siis tänään maanantaina 25.12. ja jatkuu sunnuntaihin 31.12. asti. Hogwarts Librarysta löytyy maratonin tarkemmat ohjeet sekä myös seitsemän haastekohtaa, joihin voi halutessaan osallistua.


Omassa maratonissani päätin tällä kertaa keskittyä tavalla tai toisella pelkästään Tove Janssoniin. Kirjahyllyssäni odottavat Petter Karlssonin ja Bengt Wanseliuksen Muumimaailma ja todellisuus (joka jäi puuttumaan näistä kuvista!) sekä Boel Westinin ja Helen Svenssonin toimittama Kirjeitä Tove Janssonilta, joita kumpaakin olen selaillut ja lueskellut sieltä täältä, mutten vielä kuitenkaan ole lukenut kannesta kanteen. Kirjastosta kävin lainaamassa itselleni kolme ensimmäistä Muumit sarjakuvaklassikot -albumia. Olen lukenut yksittäisiä Muumi-sarjakuvakirjoja, mutta haluan lukea nämä isot kokoelma-albumit myös. Nämä toimivat hyvänä lähtölaukauksena ensi vuoden sarjakuvahaasteeseen! Näiden lisäksi maraton-kirjojen joukossa on Bulevardi ja muita kirjoituksia -kokoelma, jonka ostin itselleni joululahjaksi ja josta myös aloitan maratonini.

Olen vielä pari päivää joulunvietossa pois kotoa, ja tällä viikolla on  vielä vähän töitäkin tiedossa, joten ihan 100-prosenttisesti en pääse keskittymään vain kirjojen parissa oleilemiseen, mutta yritän ainakin loppuviikosta pitää yhden kunnon maratonpäivänkin!

Päivitän tähän postaukseen edistymistäni viikon mittaan. 


Maanantai 25.12. kello 20.20
Aloitin maratonini kello 15.30 ja olen illan aikana verkkaiseen tahtiin lukenut muutaman novellin Bulevardista. Nyt varmaankin vielä lautapelaillaan porukalla, mutta ehkä ennen nukkumaanmenoa ennätän lukea vielä hetken aikaa.
Luettuja sivuja 50.

Tiistai 26.12. kello 22.11
Palasin tänään joulunvietosta takaisin kotiin Tampereelle ja nyt illalla olen jatkanut maratoonaamista Bulevardin parissa. Huomenna on vielä vapaapäivä ja luultavasti hyvin aikaa lukemiselle, joten suunnitelmissa on tarttua ainakin Muumi-sarjakuviin.
Luettuja sivuja 164.

Keskiviikko 27.12. kello 22.15
Sain päivällä luettua Bulevardin loppuun ja koska sen esipuheessa suositeltiin rinnakaislukemiseksi Westinin ja Svenssonin Kirjeitä Tove Janssonilta, halusinkin sarjakuvien sijasta syventyä heti seuraavaksi siihen. Kirjeissään Jansson saattaa sekä mainita kirjoittamiaan novelleja että kuvata myös niissä käsiteltyjä tapahtumia, joten on mielenkiintoista tutkailla näitä kahta teosta yhtä aikaa!
Luettuja sivuja 338.

Torstai 28.12. kello 21.46
Maratonviikon puoliväli on ylitetty! Tänään on ollut vähän laiska lukupäivä, sillä olen saanut luettua Kirjeitä vain kolmisenkymmentä sivua eteenpäin. Kirjeet ovat hurmaavia kurkistuksia Tove Janssonin elämään, mutta kaikkine nimineen ja vaihtuvine tapahtumineen vaativat tarkkaavaista lukemista. Haluan ehkä hivenen turhankin tarkkaan imeä yksityiskohdat itseeni, sillä onhan tälläinen kokoelma melkoisen ainutlaatuinen.
Nyt illalla päätin lukea myös ensimmäisen sarjakuvakokoelman. Muumien boheemeista tavoista ja juuri vaikkapa Rivieralle suuntautuneesta vauhdikkaasta lomamatkasta oli hauska havaita yhtymäkohtia Toven omaan elämään ja ajatuksiin.
Luettuja sivuja 464.

Perjantai 29.12. kello 23.04
Lukulaiskailu on jatkunut tänäänkin, mutta illalla sain sentään luettua toisen sarjakuva-albumin. Pidin tästä toisesta enemmän kuin ensimmäisestä, sillä olin ekaan kokoelmaan jopa hivenen pettynyt. Siinä tarinat tuntuivat turhankin sekavilta, kun taas tässä toisessa ne ovat selvästi yhdenmukaisempia. Mielenkiintoista nähdä, millainen kolmas albumi tulee olemaan!
Luettuja sivuja 548.

Lauantai 30.12. kello 22.51
Aloitin vielä eilen illalla lukemaan Muumimaailmaa ja todellisuutta ja sen myötä nukkumaanmeno venähtikin melko myöhäiseksi. Nyt tänään sain luettua kirjan loppuun ja miten huikean hieno ja inspiroiva teos se onkaan! Kirjan valokuvien pariin tulee varmasti palattua vielä lukuisia kertoja.
Luettuja sivuja 794.

Sunnuntai 31.12. kello 18.32
Maraton on nyt minun osaltani ohi! Luin päivällä vielä kolmannen Muumi-sarjakuva-albumin, mutta sen jälkeen olen siirtynyt hiljalleen jo muihin puuhiin ja uudenvuoden viettoon. Lukeminen jatkunee silti heti huomenissa, sillä haastekirjoista Kirjeitä Tove Janssonilta jäi vielä pahasti kesken. Nyt jatkan iltaani Black Booksin uusintakierroksen parissa. (Sarjasuositus kaikille, jotka eivät ehkä vielä ole kyseiseen brittikomediaan tutustuneet! Suomessa sarjaa on näytetty nimellä Kirjava joukko.) Mahtavaa uuttavuotta kaikille!
Luettuja sivuja 899.

Kevään 2018 kiinnostavimmat kirjat

Vuosi lähenee loppuaan ja jokin aikaa sitten havahduin siihen, että kustantamoilta on alkanut ilmestyä ensi kevään kirjakatalogeja. Näin joulukuun puoliväliä lähestyttäessä taitaa olla jo kaikki ilmestyneetkin. Näiden selaaminen ja mielenkiintoisten kirjojen muistiinmerkitseminen on hauskaa, vaikka lopulta luenkin melko vähän uutuuskirjoja. Lukulista tuntuu aina olevan loputon ja koska vanhempia kirjoja on kirjastoissa helpommin saatavilla, ovat uutuuskirjat jääneet tavallisesti vähemmälle huomiolle. 

Tampereen kirjastoissa on jo jonkin aikaa ollut kirjojen varaaminen ilmaista, joten sen myötä olen tämän vuoden aikana innostunut tavallista enemmän varailemaan kirjoja. Ensi vuonna ajattelin olla vielä aktiivisempi sillä saralla, joten toivon mukaan saisin entistä useammin luettua myös näitä uutuuksia.

Ensi keväänä näyttäisi joka tapauksessa olevan tulossa todella paljon mielenkiintoisia kirjoja ja tämäkin listaus tuntui vain venyvän ja venyvän, vaikka koitin pientä karsintaakin tehdä! Tässä siis omat poimintani kustantamoiden kevään katalogeista:


Kotimainen kaunokirjallisuus

Pauliina Rauhala: Synninkantajat, Gummerus, julkaistaan maaliskuussa
Romaani 1970-luvun lopun Pohjois-Pohjanmaan sisäänpäinkääntyvästä yhteisöstä ja rakkauden monista merkityksistä. Kertomus kylästä, jossa eletään Jeesuksen toista tulemista odottaen. 10-vuotias Aaron rukoilee, ettei kukaan läheisistä joutuisi helvettiin ja Auroora kamppailee rajan ylittävän rakkauden kanssa. Pidin paljon Rauhalan muutama vuosi sitten ilmestyneestä Taivaslaulusta, joten Synninkantajat kiinnostaa myös. 


Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa, Gummerus, julkaistaan tammikuussa
Perhostutkija Max Halma löytää äitinsä jäämistöstä harvinaisen perhosen, joka johdattaa hänet tutkimaan myös omaa historiaansa ja sitä mitä hänen isälleen tapahtui keväällä 1942. Arvoituksellinen esikoisromaani perhosista, perhesalaisuuksista ja pakkomielteistä.

Katja Törmänen: Karhun morsian, Like, julkaistaan helmikuussa
Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava fantasiaromaani kahdesta naisesta miesten hallitsemassa viikinkimaailmassa. Karhun morsian voitti Liken ja Tähtivaeltajan spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun vuonna 2016.


Piia Leino: Taivas, S&S, julkaistaan helmikuussa
Vuoteen 2058 sijoittuva dystopia sisällissodan jälkeisestä Helsingistä, jossa kansalaisten ainoana lohtuna on Taivas-niminen virtuaalinen tila. Yliopistolla työskentelevä Aleksi saa käyttöoikeuden Taivaaseen ja hän kohtaakin siellä naisen, johon halua tutustua myös reealimaailmassa. Taivas voitti S&S:n Maailman laita -kirjallisuuskilpailun vuonna 2016.

Leena Krohn: Kadotus, Teos, julkaistaan maaliskuussa
Löytötavaratoimiston työntekijä saa yön jälkeen tavaroita, joista jokaisella on erilainen tarinansa. Kaupungissa vietetään taiteiden yötä ja kadulla kulkee muun muassa siluettitaiteilija ja Bitula-nimistä olentoa ulkoiluttava rouva. Romaani sisältää 13 yksittäistä tarinaa, jossa hahmot ja tapahtumat venyttävät ja horjuttavat todellisuuden rajoja.

Elin Willow: Sisämää (Inlandet), Teos, julkaistaan tammikuussa
Nuori nainen on muuttamassa poikaystävänsä kotipaikkakunnalle Ruotsin pohjoisosiin, mutta suhde päättyy jo ennen perillepääsyä. Tästä huolimatta nainen kuitenkin jää asumaan uudelle seudulle ja alkaa etsimään omaa paikkaansa sieltä. Sisämää on esikoisromaani, joka käsittelee poislähtöä ja muutosta.

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama, Teos, julkaistaan maaliskuussa
Sarjakuvaromaani täydelliseksi haluavasta mutta muukalaisvihamielisestä Scandoramasta. Rähjäisessä Helsingy Cityssä elää Miskatt, geneettinen naisen ja kissan hybridi, joka piiloutuu maan alle elättääkseen itsensä valonaroilla vastarintatehtävillä.


Käännöskirjallisuus

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois (Stay With Me), Atena, ilmestyy huhtikuussa
Yejiden ja hänen puolisonsa ja erityisesti anoppinsa suurin toive on lapsi. Perinteisistä uskomuksista ja pyhiinvaelluksista huolimatta lasta ei kuulu ja anoppi pakottaa poikansa ottamaan toisen vaimon. Tarina suuresta epäonnesta ja perheen hajoamisesta Nigerian poliittissa ja sosiaalisissa kiemuroissa.


Melba Escobar: Kauneussalonki (La casa de la bellaza), Aula & Co, julkaistaan helmikuussa
Karen työskentelee bogotalaisessa kauneussalongissa ja työnsä yhteydessä hän oppii tietämään asiakkaistaan kaiken. Yhden hänen asiakkaansa tytär löydetään murhattuna ja Karen kuuluu viimeisiin ihmisiin, jotka ovat nähneet tytön elossa. Escobarin romaani on palkittu kotimaassaan vuoden 2016 parhaana romaanina. En ole aiemmin lukenut kolumbialaista kirjallisuutta, joten tämä herätti pelkästään senkin vuoksi huomioni.  

Scott Kelly: Kiertoradalla - Vuosi avaruudessa (Endurance. A Year in Space, A Lifetime of Discovery) Bazar, julkaistaan helmikuussa
Scott Kelly on yhdysvaltalainen astronautti, joka vietti vuosina 2015 ja 2016 avaruudessa yhtä mittaa kokonaisen vuoden. Kiertoradalla kuvaa havainnollisesti ja huumorintajuisella asenteella avaruuselämää ja sen jälkeistä paluuta maan pinnalle.

Max Porter: Surulla on sulkapeite (Grief is the Thing With Feathers) Gummerus, julkaistaan tammikuussa
Lontoolaisen perheen äiti on juuri kuollut ja oven taakse ilmestyy variksen muodon ottanut suru, jonka aikomus on viipyä perheen luona niin kauan kuin tarve on. Vaikka lintu on välillä varsin epäkohtelias, se osaa myös auttaa ja lohduttaa ja hiljalleen isä ja pojat alkavat toipua surusta.


Ernest Cline: Armada (Armada), Gummerus, julkaistaan maaliskuussa
Elokuvien ja videopelien maailmassa aikansa viettävä Zack Lightman löytää avaruusaluksen, joka on kuin suoraan videopeli Armadasta. Löytöä seuraakin tapahtumasarja, jossa Zackin on ryhdyttävä koko maailman pelastavaksi sankariksi. Koska Ready Player One oli tälläisen hyvin vähän digipelejä pelaavankin mielestä loistava kirja, Armada menee myös lukulistalleni, vaikka se onkin saanut jokseenkin ristiriitaisia arvioita.

Gaël Faye: Pienen pieni maa (Petit pays), Like, julkaistaan tammikuussa
Pienen pieni maa on ranskalais-burundilaisen Fayen esikoisteos ja se kertoo 10-vuotiaasta Gabysta, jonka perhe rikkoutuu naapurimaa Ruandasta levinneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Teos on voittanut useita ranskalaisia kirjallisuuspalkintoja.

Samanta Schweblin: Houreuni (Distancia de rescate), Like, julkaistaan helmikuussa
Psykologinen trilleri sairaalassa makaavasta naisesta, joka sängyllään istuvan vieraan David-pojan kanssa kertoo tarinoita särkyneistä sieluista ja perheen tuottamasta voimasta. Houreuni oli ehdolla Man Booker Prizen saajaksi vuonna 2017. 


Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar), S&S, julkaistaan huhtikuussa
Dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Nainen, jonka tarkoitus on kuvata hyökkäys tuleekin toisin aatoksiin kesken hyökkäystä. Kahden vuoden kuluttua kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla ja tämä kertoo tulleensa tulevaisuudesta.


Anne Swärd: Vera (Vera), Otava, julkaistaan maaliskuussa
Sandrine on 17-vuotias ranskalaistyttö, joka vuonna 1945 pakenee sotaa Ruotsiin ja avioituu yläluokkaisen lääkärin kanssa. Hääyönä Sandrine synnyttää tyttären, jonka silmät herättävät hänessä kauhua. Hänen puolisonsa perheellä on myös salaisuutensa ja ajan myötä nukkevaimona elävän Sandrinenkin on kohdattava oma menneisyytensä.


Tietokirjat

Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille (Astrophysics for People in a Hurry) Aula & Co, ilmestyy helmikuussa
Kirjan nimi ei ole kovinkaan houkutteleva, sillä melkein jätin sen nimensä vuoksi pois listastani. Kiinnostava sisältö kuitenkin voitti. Neil deGrasse Tyson on New Yorkin Luonnonhistoriallisen planetaarion johtaja ja kirjassaan hän käy ytimekkäästi ja ymmärrettävässä muodossa läpi niin alkuräjähdystä kuin eksoplaneettoja ja mustia aukkoja koskevia kysymyksiä.


Morten A. StrøksnesMerikirja (Havboka), Gummerus, julkaistaan huhtikuussa
Ystävykset Mårten ja Hugo ovat päättäneet pyydystää Länsivuonoilla elävän yli tonnin painoisen ja jopa viisisataavuotiaan jäähain. Meribiologiaa ja mytologiaa yhdistelevä tarina ihmisen ja luonnon suhteesta. Merikirja on saanut Norjassa lukuisia palkintoja, muun muassa Bragen, joka vastaa Finlandia-palkintoa.

Aleksi Peura: Jumalan viholliset - Euroopan noitavainojen historiaa, Like, julkaistaan tammikuussa
Yleistajuinen perehdytys väärinymmärrettyyn historialliseen ilmiöön. Noitavainomyyttiä purkavassa teoksessa pureudutaan myös kidutuskeinoihin, noituusteoreetikkoihin ja nykypäivän noitiin.

Janne Saarikivi: Suomen kieli ja mieli, Teos, julkaistaan maaliskuussa
Janne Saarikiven teos kiinnostaa ennen kaikkea oman opiskelutaustani vuoksi. Kirjassa kerrotaan mistä Suomi ja suomi tulevat ja siinä jäljitetään suomen kielen, suomalaisen ajattelun ja suomalaisen kulttuurin yhteyksiä myös muiden kielten syntaksiin ja semantiikkaan kaivautumalla.

Kimmo Oksanen & Heidi Piiroinen: Ohikuljetut - Erään kerjäläisperheen tarina, WSOY, julkaistaan helmikuussa
16-vuotiaana Suomeen saapuneen Mihaelan ja hänen perheensä tarina, jota Oksanen ja Piiroinen ovat seuranneet 10 vuoden ajan Suomessa, Romaniassa, Kreikassa ja Virossa. Hevosmiehiä, poliiseja, mahtava mustalaisten kuningas sekä nuoria ja vanhoja ihmisiä iloineen ja huolineen.


Lasten- ja nuortenkirjallisuus


Siri Pettersen: Kupla (Bobla), Jalava, julkaistaan maaliskuussa
Kine elää mielestään tyhmien sääntöjen armoilla, tyhmässä kaupungissa ja tyhmässä maailmassa. Erään kammottavan koulupäivän jälkeen hän löytää lasipallon, josta kasvaa iso lentävä kupla, jonka sisälle hän mahtuu. Kuplan avulla hän pääsisi viimeinkin vapauteen, eroon kaikesta tyhmästä! Korpinkehät-trilogia on itselläni vielä kesken, mutta Pettersenin maagis-realistinen uutuuskirja kiinnostaa myös, varsinkin kun sen kuvaillaan kulkevan Tim Burtonin maailmojen hengessä.


Meredith Russo: Tyttösi sun (If I Was Your Girl), Karisto, ilmestyy maaliskuussa
Lukuisia palkintoja saanut nuortenromaani transnuoresta, Amandasta, joka koulukiusaamisen vuoksi vaihtaa kotikaupunkia ja koulua. Uudessa lukiossa hän haluaisi pitää taustansa salassa ja vain opiskella ahkerasti, mutta sitten hän kohtaakin Grantin, jonka kanssa tahtoisi jakaa kaiken.

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa, Karisto, julkaistaan maaliskuussa
Amir kirjoittaa runoa itselleen täysin vieraalla kielellä ja kun runo lopulta syntyy, se kertookin paljon enemmän kuin Amir olisi koskaan uskonut. Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa on Kariston kevään 2017 kuvakirjakilpailun voittaja ja se kuvaa maahanmuuttajalapsen tuntemuksia vieraan kielen ja kulttuurin keskellä.


Raili Mikkanen & Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja, Minerva, julkaistaan helmikuussa
Moona-Lokki ja Ville-hylje seikkailevat yhdessä Suomenlahden majakkasaarilla ja saavat tietää paljon uutta majakoiden lisäksi myös saaristoluonnosta ja merten suojelusta. Majakat ovat kiehtoneet itseäni Muumilaakson tarinoiden majakkajaksoista lähtien, joten tämä lastenkirja kiinnostaa suuresti!

Sarah Crossan: Yksi (One), S&S, julkaistaan helmikuussa
Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset, jotka toivovat yli kaiken, että heidät nähtäisiin yksilöinä, kahtena erillisenä ihmisenä. Kotikoulusta tavalliseen kouluun siirtymisen myötä heidän kokemusmaailmansa avartuu, mutta lopulta heidän on tehtävä päätös, jolla on peruuttamattomia vaikutuksia heidän elämiinsä.

Lena Frölander-Ulf: Isä, minä ja meri (Pappa, jag och havet), Teos, julkaistaan maaliskuussa
Vaikka oma isä on sosiaalinen, voi itse mieluummin lähteä koiran ja leikkiveneen kanssa leikkimään muualle kuin toisten lasten kanssa. Isä, minä ja meri on lapsen näkökulma kesäiseen paratiisiin ja se kertoo kauniin tarinan lapsesta, joka löytää pinnan alta mielikuvituksesta paikan olla yksin ja yhdessä. 


Kristina Ohlsson: Lasilapset (Glasbarnen), WSOY, julkaistaan helmikuussa
Billie tutkii ystäviensä kanssa uuden kotinsa historiaa, sillä talossa tapahtuu kummallisia asioita. Billien halu muuttaa talosta pois kasvaa, mitä enemmän he saavat selville ja lopulta eräänä yönä joku tai jokin koputtaa ikkunan takana. Lukuisia palkintoja saanut yli 10-vuotiaille suunnatun jännitystrilogian avausosa.


Superlukumaraton: marraskuu

Kuukausi on taas vierähtänyt ja huomenna 26.11. on virallinen marraskuun superlukumaraton-päivä! Carry on reading -blogissa ehtii vielä ilmoittautua mukaan, jos viikonlopun vietto lukemisen merkeissä sopisi suunnitelmiin.

Aloitan oman maraton-urakkani tänään klo 15.30 ja jatkan siitä siis 24 tuntia eteenpäin. Sunnuntaille minulle on tiedossa vähän töiden tekoa ja muuta menoa, joten aloitan maratonin sen vuoksi jo tänään päivällä. Aiemmista maratoneista poiketen olen valinnut tälle maratonille mukaan vain yhden tiiliskivikirjan. Vaihtoehtoinani oli Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta ja Anni Kytömäen Kultarinta, joista jälkimmäinen vei voiton, sillä se on notkunut lukulistallani jo parin vuoden ajan! 

Päivitän etenemistäni tähän postaukseen. Toivottavasti luvassa on mukava maraton tälläkin kertaa. :)


Lauantai 25.11. kello 15.30
Tähän vuodenaikaan harvinainen kullansävyinen auringonvalo sattui paistamaan ikkunoista juuri silloin kun nappasin kirjakuvia, mutta nyt marraskuinen iltapäivä alkaa jo hämärtyä. Ei se mitään, sillä nyt aloitan maratonini!

17.39
Olen lukenut varsin rauhalliseen tahtiin ja mutustanut samalla sipsejä. Kultarinnan alku on jo ihastuttanut minua sen verran, että luulen pitäväni kirjasta hyvinkin paljon!
Luettuja sivuja 48.

21.42
Lukuaika on jäänyt illalla jokseenkin vähäiseksi, kun aikaa kului ensin ruoanlaiton ja sen jälkeen puolittaisen torkkumisen parissa. Jospa saisin kuitenkin joitakin kymmeniä sivuja luettua vielä tämän illan aikana!
Luettuja sivuja 88.

Sunnuntai 26.11. kello 0.58
Vuorokausi vaihtui tiiviisti lukemisen merkeissä, mutta nyt ajattelin suunnata nukkumaan. Maratoonaaminen jatkuu aamulla, toivottavasti jaksan herätä ajoissa.
Luettuja sivuja 147.

12.02
Lukemiseni on jatkunut hyvin verkkaisesti. Lieneekö syynä sitten Kultarinnan viipyilevä ja rauhallinen kerronta, mutta jostain syystä minua rupee väsyttämään heti suuresti kun yritän lukea sitä. No, vielä on muutama tunti maratonia jäljellä.
Luettuja sivuja 175.

14.35
Vielä olisi tunnin verran lukuaikaa jäljellä, mutta taidan lopettaa maratonini tällä kertaa tähän. Haluan lähteä vähän ulkoilemaan, ennen kuin iltapäivä hämärtyy kokonaan. Kirjoitan vielä myöhemmin tämän koosteeni loppuun.
Luettuja sivuja 218.

Yhteenveto:
Tämänkertainen lukumaraton oli minun osaltani vähän vetämätön ja unelias. Kuten aiemmin kirjoitin, osansa varmaan oli sillä, että Kultarinta on temmoltaan ja kerronnaltaan sen verran rauhallisesti etenevä, että sen parissa rentoutui ehkä vähän liikaakin. Toisaalta taas tämä marraskuun loppu ja vuoden synkin aika ei muutenkaan tyypillisesti nosta energiatasojani kovin korkealle ja takana on aika raskas viikko, joten nämäkin tekijät jo pelkästään saavat oloni vähän väsähtäneeksi. Pakko silti sanoa, että Kultarinta vaikuttaa kaikin puolin todella taidokkaalta ja hienolta teokselta, jatkan mielelläni sen lukemista nyt maratonin jälkeenkin.

Luettua tuli siis Anni Kytömäen Kultarinnasta yhteensä 218 sivua.

Kiitokset vielä Hennalle ja Carry on reading -blogille tämänkertaisen maratonin emännöinnistä. Joulukuun lopussa maratoonataan vielä viimeisen kerran tämän vuoden puolella ja silloin luetaankin kokonaisen viikon ajan, eli 25.12.-31.12. Huippua! Olen miettinyt jo alustavat suunnitelmat sillekin maratonille, mutta palataan niihin sitten joulun aikaan.